Ennakoiva etiikka tutkimustyössä

15.3.2018

Ennakoivan etiikan avulla tutkimuseettisiä kysymyksiä voidaan järjestelmällisesti ja yhteisöllisesti sekä havainnoida että ratkaista.

Tutkimustyössä tulee vastaan eettisiä haasteita jokaisessa työvaiheessa. Mitä tulisi tutkia, miten tutkittavilta pyydetään suostumusta, keneltä hankitaan laitteet ja materiaalit tai miten, milloin ja missä tulokset tulisi julkaista – ja miten tutkimusaineistoa avataan, jos mitenkään? Tutkimuseettisen neuvottelukunnan Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa eli HTK 2012 -ohje selventää niitä arvoja ja tavoitteita, joiden mukaan tutkimusta tulisi tehdä. Ne ovat tutkimusyhteisön yhteinen arvoperusta ja ohjenuora.

Ennakoiva etiikka on puolestaan työkalu, jonka avulla näitä eettisiä kysymyksiä voidaan järjestelmällisesti ja yhteisöllisesti sekä havainnoida että ratkaista. Nimensä mukaan ajatus on käsitellä eettisiä kysymyksiä ennen kuin niistä syntyy eettisiä ongelmia eli hyvissä ajoin ja systemaattisesti osana tutkimusprosessia.

Ennakoivan etiikan peruspilareita ovat eettinen analyysi ja eettiset lähestymistavat. Näitä voidaan käyttää kaikissa tutkimustyön vaiheissa ja niiden käyttö on usein syklistä, eli samoihin kysymyksiin palataan useaan kertaan eri näkökulmista.

Ennakoivan etiikan peruspilareita ovat eettinen analyysi ja eettiset lähestymistavat.

Oleellinen osa ennakoivaa etiikkaa on prosessin avoimuus – tarkoituksena on tehdä eettinen näkyväksi tutkimustyössä. Se antaa myös tutkijalle yksilönä varmuutta perustella tutkimustyössä tehtyjä eettisiä ratkaisuja. Tutkimusyhteisölle se tarjoaa mahdollisuuden pohtia yhteisesti eettisiä kysymyksiä ja täten vahvistaa yhteisön vahvuutta tuottaa luotettavaa ja hyväksyttävää tietoa.

Eettinen analyysi

Ennakoivan etiikan ensimmäinen askel on eettinen analyysi, joka perustuu ajatukseen siitä, että eettiset kysymykset ovat monitahoisia ja niiden ymmärtäminen on vaiheittainen prosessi. Kysymyksen ymmärtämistä auttaa sen katsominen ainakin kolmesta eri näkökulmasta:

1. Keitä ovat tutkimukseen liittyvät osalliset eli ketkä vaikuttavat tutkimukseen ja keihin tutkimus vaikuttaa?
2. Mitkä lait, ohjeet tai säännöt vaikuttavat jokaisen eri osallisen toimintaan tutkimustilanteessa?
3. Mitä vaihtoehtoja eri toimijoilla (erityisesti tutkijalla itsellään) on eettisen kysymyksen ratkaisemiseksi?

Näiden kysymysten kautta hahmottuu usein varsinainen eettinen kysymys, kuten onko tarvetta määritellä tarkemmin osallisten oikeuksia tai velvollisuuksia tai pohtia keiden kannalta tutkimuksen hyötyjä tulisi ensisijaisesti arvioida.

Eettiset lähestymistavat

Ennakoivan etiikan toisessa vaiheessa käytetään seuraus-, sääntö- ja/tai hyve-eettistä lähestymistapaa. Eri lähestymistavat antavat kaikki erilaisen näkökulman mahdolliseen eettiseen ratkaisuun ja edustavat kaikki erilaisia näkemyksiä siitä, millainen on hyvä eettinen päätös. Päätöksentekoa tukee siten se, jos kysymystä pystytään katsomaan eri lähestymistavoista ja vertaamaan erilaisia tapoja perustella ratkaisuja. Tärkein vaihe on siten tunnistaa ne arvot, joihin haluaa ratkaisun pohjautuvan ja toimia niiden mukaisesti.

Seurauseettinen lähestymistapa perustuu lopputuloksen tärkeyteen. Siinä hyvä eettinen päätös on se, joka maksimoi päätöksen tuottaman hyödyn ja minimoi sen tuottaman haitan. Tämän arvioimiseksi on oleellista kysyä, miten hyöty ja haitta määritellään, kenen hyötyä mitataan ja millä aikavälillä sekä miten verrataan erilaisia hyötyjä ja haittoja toisiinsa.

Sääntöeettisesti lähdetään liikkeelle oletuksesta, että on olemassa sääntöjä tai lakeja, joita tulisi noudattaa kyseisessä eettisessä tilanteessa. Nämä säännöt tyypillisesti määrittelevät eri osallisten oikeuksia ja velvollisuuksia. Sääntöeettisesti on tärkeää arvioida kaikkien osallisten oikeuksia ja velvollisuuksia, ja usein eettiseksi kysymykseksi nouseekin nimenomaan näiden määritelmien sisältö ja käytännön merkitys tutkimustyössä.

Hyve-eettisesti ei keskitytä lopputulokseen eikä itse prosessiin vaan päätöksentekijään. Oleelliseksi nousee se, miten kyseinen päätös tai valinta heijastaa tutkijan arvoja ja näkemystä hyvästä ihmisyydestä. Päätös on hyvä, jos se pysyy arvojen ja hyvän ihmisyyden määritelmien mukaisena. Oleellista on jatkuvasti reflektoida näkemyksiä siitä, mitä arvoja haluaa noudattaa ja miltä hyvä ihmisyys arjessa näyttää.

Tuettu dialogi, jossa kysytään ja etsitään yhdessä vastauksia kysymyksiin siitä, mitä tulisi tutkia tai miten tutkimuskohteita tulisi kohdella, on työtapa, joka vahvistaa tutkimusyhteisöä sekä tukee yksittäisen tutkijan mahdollisuuksia tehdä hyvää tiedettä.

Ennakoivan etiikan työkalujen voima näyttäytyy, kun niitä käytetään osana dialogia – joko sisäistä tai tutkimusyhteisön kanssa jaettua. Tuettu dialogi, jossa kysytään ja etsitään yhdessä vastauksia kysymyksiin siitä, mitä tulisi tutkia tai miten tutkimuskohteita tulisi kohdella, on työtapa, joka vahvistaa tutkimusyhteisöä sekä tukee yksittäisen tutkijan mahdollisuuksia tehdä hyvää tiedettä.

Henriikka Mustajoki, PhD, on tutkimusetiikan opettaja sekä projektipäällikkö (TSV).


Lisätietoja:

Henriikka Mustajoki ja Arto Mustajoki: A New Approach to Research Ethics – Using Guided Dialogue to Strengthen Research Communities. Routledge 2017.
Henriikka Clarkeburn ja Arto Mustajoki: Tutkijan arkipäivän etiikka. Vastapaino 2007

Sinua saattaisi kiinnostaa myös